Liikkumisen Ilo: Matkani Uuden Alun Parissa
Tänään on merkkipäivä, joka on täynnä iloa, riemua ja kiitollisuutta. Kaksi vuotta sitten, 20. joulukuuta 2022, elämäni muuttui, kun molemmat polveni leikattiin ja sain uudet titaaniset tekonivelet. Kyllä, silloin jännitti. Se oli iso askel, mutta samalla myös uusi alku.
Nuoruudessani liikunta oli minulle kaikki kaikessa. Urheilijana juoksin päämatkoina 800 ja 1500 metriä, ja urheilukenttä oli kuin toinen kotini. Nautin juoksemisesta, sen tuomasta vapauden tunteesta ja yhteisöllisyydestä, joka syntyi kisakentillä. Talvisin murtomaahiihto vei minut lumisiin metsiin, ja osallistuin innokkaasti hiihtokilpailuihin. Muistan, kuinka nautin myös talven lumihankijuoksusta, luistelusta ja laskettelusta. Uinti tuli osaksi elämääni koulumme uimahallin myötä, kun pääsin joka viikko treenaamaan uimataitojani. Ja kilpailin myös siinä lajissa, vaikka pelastustehtävät ja vapaasukellus innostivat eniten.
Myöhemmin nuorten valmennus yleisurheilussa veti puoleensa, ja usean vuoden ajan valmensin nuoria lupauksia. Oli erityisen palkitsevaa nähdä heidän juoksevan omassa lajissaan Suomen huipulla. Omien lasteni kanssa urheilukoulut ja liikunta tulivat osaksi arkeamme. Yleisurheilukenttä, luistelurata, jääkiekkokaukalo sekä pesäpallo- ja jalkapallokenttä näkyivät kotimme ikkunoista ja sinne askeleet veivät luistelmeaan jopa jouluaattona. Kasvoin liikunnan ja urheilun parissa, ja juuri siksi kykenemättömyys liikkua oli minulle kuin isku suoraan kasvoihin.
Leikkauksen jälkeen elämäni ei ollut helppoa. Olin kuin lapsi, joka innokkaana oppii uutta ja tekee kaiken aina uudellen ja uudelleen – seisomaan ja kävelemään – uudellen ja uudelleen. Ensimmäiset askeleet olivat tuskallisia, mutta jokainen askel tuntui voitolta. Harjoittelin sinnikkäästi viikkojen ja kuukausien ajan, ja pikkuhiljaa aloin tuntea voiman ja energian virtaavan kehooni, ja suupielilleni nousi hymy. Fysioterapeuttini kannustamana aloitin kuntosalilla voimaharjoittelun, joka auttoi minua vahvistamaan lihaksiani ja palauttamaan liikkuvuuteni.
Vihdoin, kesäkuussa 2024, yksi unelmani toteutui: lähdin ystävieni ja nuorimman tyttäreni kanssa Pyhiinvaellukselle Espanjaan. Se oli hetki, jolloin ymmärsin, mitä tarkoittaa liikkumisen ilo. Elin vaellusta täysillä. Nautin joka askeleesta, vaikka välillä tunsin oloni heikoksi hyväkuntoisten ystävieni rinnalla. Jokainen pysähdys sain minut hengittämään syvään ja ihailemaan kauniita maisemia sydämeni täyttyi onnella.
Seikkailuni aikana opin myös seuraamaan reittimerkkejä tarkasti. Ne olivat kuin elämäni kompassi, joka ohjasi minua eteenpäin. Kun viimein otin oman sisäisen navigaattorini esille, oli aika suunnata kohti uusia unelmia ja visioita. Tänään tunnen itseni onnelliseksi ja voimaantuneeksi. Tämä matka on opettanut minulle, että liikkuminen ei ole vain fyysistä aktiviteettia, vaan se on myös henkinen matka. Se on tapa löytää itsensä, vahvistaa itseään ja nauttia elämästä.
Jos mietit, miten aloittaa oma matkasi kohti hyvinvointia, muista, että jokainen askel on tärkeä. Älä pelkää haasteita – ne tekevät meistä vahvempia. Hyvinvoinnin askeleisiini kuuluu myös ravinto ja lepo, jotka antavat energiaa ja voimaa. Liikunta voi olla polku, joka vie sinut kohti unelmiasi. Joten, mitä odotat? Ota ensimmäinen askel tänään ja nauti matkasta!
Suunnittelen jo seuraavaa vaellusta ja laajennan liikkumista pikkuhiljaa myös vapaauintiin, pyöräilyyn ja opettelen juoksemaan uudelleen. Aina voi oppia uutta ja yhdistää mukavia asioita. Nyt jo odottelen kesää ja Kunto-triathlon-tempausta. Uskallanko? Kyllä, olinhan pari viikkoa sitten elämäni ensimmäistä kertaa kuumailmapallolennolla. Pelottiko? No ei, kun tiesin, että hyvään tiimiin voi aina luottaa. Liikkumisen ilo on palannut, ja se on minulle enemmän kuin vain urheilua – se on elämäntapa. Liity mukaan tälle matkalle, joka on täynnä mahdollisuuksia!
